Luvattoman kauan on taas edellisestä postauksesta. Töitä vaan on riittänyt niin paljon, etten ole jaksanut ryhtyä häämatkakertomustakaan jatkamaa, vaikka monta päivää on vielä kertomatta. Mutta kyllä ne sieltä tulee, vielä jossain vaiheessa.

Kaikki hääkuvatkin tilattiin miehen kanssa pari viikkoa takaperin ja nyt sekä hääkuvat että häämatkan kuvat on kansioissa tallessa. Eihän kuvia tullutkaan yhteensä kuin reilu 1300. :D Mitään ei oikein haluttu karsia pois, mitä nyt muutama täysin samanlainen kuva. Ja tuosta määrästä noin 600 on hääkuvia potretit mukaan luettuna ja loput sitten matkalta. Onneksi löydettiin vielä yhdestä kaupasta valokuville irtotaskuja, jotka saa sitten ihan mappikansioon laittaa. Tuli huomattavasti halvemmaksi kuin ostaa useampi valokuvakansio. Nyt meillä nököttää kirjahyllyssä (tai dvd-boxi hyllyssä) kaksi paksua kansioita täynnä kuvia meidän häistä.

Kai se nyt on viimein uskottava, että häät oli ja meni. Aikaa häistä reilu 2kk ja nyt vasta alkaa tottua ajatukseen, että enää ei tarvitse eikä saa häitä suunnitella. Nyt saa jatkossa keskittyä aivan muihin asioihin ja jää aikaa enemmän runoille ja omille tarinoilleni. Niitä kun ei töiden ja hääsuunnittelun yhteydessä oikein syntynyt. Nyt kun jäi vaan työt jäljellä on aikaa viimein jatkaa jatkotarinaani netissä, rustata runoja ja ehkäpä jopa jossain vaiheessa jatkaa nuortenkirjan kirjoittamista. Se tosin vaatii varmaan jo talvilomaa, jotta saa rauhassa keskittää ajatukset vain siihen, mutta aika näyttää.

Ehkäpä jo ennen joulua saisin lisää matkakertomuspäiviä kirjoitettua. Ainakin yritys on kova. :)

Ikävä on kova. Ei siis miestä kohtaan vaan häiden suunnittelua. Muutama ystäväni on menossa naimisiin ensi vuoden puolella ja tuntuu, että olen kateellinen heille siitä, että heillä on vielä suunnitteluvaihe menossa. Minä kaipaan sitä suunnittelua, aikataulujen laatimista, häätavaroiden tilaamista ja korttien näpräämistä, vaikka niihin menikin hermot useamman kuin kerran.

Naimisissa on ihana olla ja päivä onnistui täysin. Mutta silti. Mieleni tekisi aloittaa suunnittelu alusta ja jännittää taas uudelleen kirkkoon menoa ja juhlan onnistumista, laskea hääbudjettia ja ottaa vastaan vieraiden ilmoittautumisia. On vain jotenkin niin outoa, että huomenna siitä on kuukausi, kun meidät vihittiin aviopariksi. Tasan kuukausi sitten tähän aikaan odottelimme, että pääsemme juhlapaikalle viemään koristeita paikoilleen. Ja nyt olemme onnellisesti naimisissa. Miten aika on mennyt niin nopeasti?

Kiitoskorttikuvatkin pitäisi saada postiin. Kuvat odottavat jo tuossa pöydällä, mutta vielä ei jaksa kirjoittaa niihin kiitoksia. Jotenkin se antaa lopullisen sinetin sille, että meidät häät on juhlittu ja on aika jatkaa matkaa ilma häästressiä ja huolta siitä, muistavatko kaikki ilmoittautua häihin. Toki pidän elämästä rouvana, vaimona. Ehkä tämä suunnittelun haikeuskin joskus laantuu. Tai sitten pitää ryhtyä suunnittelemaan jo 5v hääpäivälle tai 10v hääpäivälle isoja juhlia. :P

Tämä blogi ei kuitenkaan vielä lopu tähän. Häämatkasta on kertomatta useampikin päivä, aina Norjasta takaisin kotiin asti. Ja ajattelin myös laittaa vielä postauksia tarkemmin hääpäivän tapahtumista esimerkiksi valokuvauksesta, morsiamen ehostuksesta jne. Ja ehkäpä jossain vaiheessa paljastan myös, mitä saimme häälahjaksi (muutakin siis kuin avustusta häämatkaan) ja kuinka paljon häämme loppujen lopuksi maksoivatkaan. Sen voin jo paljastaa, että reilusta alle alunperin arvioidun.

Ehkäpä minä nyt kuitenkin alan kirjoittamaan niitä kiitoskortteja, tai siis kiitoskuvia. Nyt kun on rauhallista tehdä ne, kun mies on töissä. Ja vielä iso kiitos myös kaikille teille lukijoille, jotka olette seuranneet meidän matkaamme aviopariksi. Älkää vielä hylätkö blogia, sillä juttua on tulossa. Ja kuka tietää, ehkäpä toisenlainenkin blogi on tulossa lähiaikoina. :)

Tiistain ohjelmana oli käydä ensin aamulla Ranuan eläinpuistossa ja sieltä jatkaa matkaa kohti Karigasniemeä ja meille varattua mökkiä.

Harvinaista kyllä, minä nousin yllättävän reippaasti ylös kellon soidessa kahdeksalta. Yleensä kun jään makoilemaan sänkyyn pitkäksi aikaa. Mutta nyt oli kuitenkin vuorossa se päivä, jota melkein odotin eniten: Ranuan eläinpuisto.

Aamupalaa kävimme kysymässä leiripaikan päärakennuksesta, mutta ei heillä mitään sämpylää ollut, vaikka mainokisissa niin sanottiin. Hampurilaista yritti tarjota meille aamupalaksi, mutta se ei maistunut. Palautettiin siis avain jo ennen yhdeksää vastaanottoon ja etsittiin Ranuan keskustasta (joka on muuten pieni) joku paikka, mistä saamme sämpylää. Onneksi löysimme pienen leipomon, jossa oli meitä varten kunnon leipää.

Heti syötyämme rynnistimme eläinpuistoa kohti. Minä olin jo ihna innoissani ja kamera oli valmiina räpsimään kuvia kaikista mahdollisista otuksista. Eniten tietysti odotin jääkarhuja, joita täälläpäin ei näe.

Kuvastakin huomaa, että paikka on mieluisa.

Kesäinen vaatetus ei kyllä ihan ollut parhain mahdollinen näin aikaisin, ilma kun oli aika viileä. Onneks kuitenkin reitillä sai kävellä ihan kunnolla, joten lämmintä kyllä tuli. Ja alkoihan se aurinkokin sieltä lämmittää matkan edetessä.

Tässäpä teille muutama kuva reitin varrelta:

Taisipa minulla olla yhtä leveät siivet kuin huuhkajalla. :D

Jääkarhu oli ehdoton ykkönen!

On ne jääkarhut luonnossa aika hurjan kokoisia, kun juuri ja juuri olen pidempi kuin neljällä tassulla seisova karhu.

Taisi karhulla olla asiaa, kun noin tarkkaavaisena kuuntelin. :D

Mies teki lähempääkin tuttavuutta karhu-herran kanssa.

Myskihärkä oli toinen odotettu otus. Mahtoi olla kuuma tuolla turkilla.

Matkan varrelta löytyi myös jäätelökioski, jonne rauta-ukko opastaa.

Palokalusto oli aikaansa edellä. :P

Mies halusi välttämättä kuvan kahdesta aasista. Ja tämä on miehen oma sanonta, ei minun keksimä juttu.

Olipa kotieläinpuistossa myös pieniä pehmoisia ankanpoikia.

Kierroksen jälkeen tutkimme vielä matkamuistomyymälät, joista mukaan tarttui ainoastaan Fazerin Marianneja, joissa toffee-täytä. Kyseisiä karkkeja muistan syöneeni nuorempana ja pitkään aikaan niitä ei ole ollut missään. Nyt juhlavuoden kunniaksi oli taas tullut hetkeksi markkinoille, joten pakkohan sitä oli yksi pussi ostaa, ihan vain vanhojen aikojen muistoksi.

Ja niin matka jatkui. Tässä vaiheessa iski jo hirmuinen ikävä kissoja. Yhtään kun ei tiennyt miten he pärjäävät. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi missä olemme menossa ja kyseli kissojen kuulumisia. Olivat siellä kuulema kuin kotonaan ja riehuivat yöllä niin hirveästi, ettei nukutuksi saanut. :D Piristi kummasti mieltä, kun tiesi kissojen viihtyvän.

Tänä päivänä ajomatkaa oli toiseksi eniten koko reissun aikana. Ja siltä se tuntuikin. Autossa oli kuuma, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kerrankin, kun olisi saanut olla muutama pilvi niin ei. Onneksi vaihtovaatetta oli runsaasti mukana, sillä vaatteet olivat kyllä aina päivän päätteeksi hiestä märät.

Muutaman kerran pysähdyimme jaloittelemaan, mutta varsinainen ruokailu tapahtui Sodankylässä. Nähtiinpä siellä muuten tämä uusi Andy McCoyn patsaskin.

Nesteeltä saimme viimeinkin kunnon pihviaterian, jonka minäkin hotkin hetkessä alas. Ja kyllä maistui! Edellinen päivä kun oli selvitty pelkillä pikaruoilla.

Sodankylästä matka jatkui kohti Inaria, jossa karttamme mukaan sijaitsi Karhunpesäkivi. Mies muisteli käyneensä siellä joskus ihan pienenä, mutta unohti mainita, että kivelle piti kiivetä yli 200 porrasta! Arvatkaa vaan oliko pohkeet illalla kipeänä. Oikeastaan niitä kivisti useamman päivän, vasta loppuviikosta alkoi vihdoin helpottaa. Itse kivi taas oli pettymys, sillä sinne olisi pitänyt ryömiä sisään maan tasalla olevasta aukosta. Eipä haluttu kumpikaan ruveta vaatteitamme likaamaan, joten jäi kiven sisäosa näkemättä.

Tuolta me kiivettiin. Ja portaat vain jatkuivat ja jatkuivat.

Viimeinen pysähdys ennen majapaikkaa oli Ivalossa huoltoasemalla, jossa nautimme munkit ja isot cokikset. Nähtiinpä myös Jyväskylän liikenteen bussi paikallisen hotellin pihassa. :D

Kiellatupa, tämän illan majapaikkamme, oli parisenkymmentä kilometriä ennen Karigasniemeä. Kuten jo mainittu, olimme varanneet mökin etukäteen, koska se oli paikan aionoa yksittäinen mökki. Ja mukavahan se olikin. Hiukkasen ahtaan tuntuinen, mutta löytyi sieltä sentään pieni keittiöosio ja kaksi kerrossänkyä.

Autokin päässyt kuvaan. :D

Illalla pääsimme vielä kymmeneltä saunomaan. Oli mukava päästä kunnon saunaan ja peseytyä padassa lämmitetyn veden kanssa. Oli kunnon mökkifiilistä.

Keskiviikkona vuorossa olisi sitten Norja. Ajomatka olisi taas pitkä, mutta varmasti unohtumaton. Lopuksi vielä miehen ottama maisemakuva majapaikan pihalta.

Häiden jälkeisenä päivänä sunnuntaina meillä oli suuri urakka kotona pakata loput häämatkatavarat sekä siirtää ja peittää huonekalut ikkunaremontin tieltä. Sunnuntai-illaksi matkustimme miehen äidin luokse Soiniin, jossa yövyimme kissojen kanssa.

Maanantaina 3.8. häämatkalle alkoi siis Soinista. Kissat jätimme sinne miehen äidin (eli siis anoppini. :D ) hoidettavaksi häämatkan ajaksi. Haikein mielin lemmikkimme sinne jätimme, vaikka tiesimme heidän pärjäävän. On se silti surullista ja haikeaa viikoksi "hylytä" kissansa, kun ei ole pariin vuoteen nukkunutkaan ilman kissojen seuraa. Nelli kun tuli meille helmikuussa 2007, ja siitä lähtien vähintään yksi kissa on nukkunut sängyssä meidän vieressä.

Matka starttari aamulla hieman ennen yhdeksää. Aluksi suuntasimme pankkiimme siirtämään lahjaksi saadun shekin tilille. Ja kyllä, minun pankkini on Soinissa, vaikken ole koskaan siellä asunut. :D Syy siihen löytyy siitä, että sieltä saimme parhaiten asuntolainan. Mies kun on ollut koko ikänsä kyseisen pankin asiakas ja näin ollen laina saatiin suhteilla helposti.

Ja niin sitä sitten mentiin. Matka oli aloitettu ja määränpäänä ensimmäiseksi illaksi oli Ranua. Minä kun halusin Ranuan eläinpuistoon enemmän kuin Norjaan. :P Eläinpuistoon suunnistettaisiin heti seuraavana aamuna ennen matkan jatkumista.

Eihän me sitten tajuttu edes ottaa juomista autoon mukaan. Aurinko paistoi kuumasti ja ensimmäinen pysähdys piti tehdä vajaan sadan kilometrin ajon jälkeen. Jano yllätti ja oli pakko saada jotain juotavaa. Ja koska kiirettä ei ollut, oli aikaa rauhassa pysähtyäkin.

Nyt en valitettavasit tätä kirjoittaessa muista tarkemmin reittiä, mitä pitkin ajoimme. Muutaman paikan muistan kyllä, mutta reittilappusemme on jossakin hyvässä tallessa. Täytyy sitten vaikka myöhemmin lisätä kokonaisuudessaan reittimme, kunhan ensin löydän lapun. :D

Ensimmäinen pidempi pysähdys oli Ylivieskassa Kärkkäisellä. Eipä paikki ollut niin häävi miltä näytti, mutta tuli sieltä ostettua jotakin: lankoja ja mies sukkia ja paidan. :D Ei ihan perinteistä Lappi-muistoja. :D

Söimme myös tavaratalon yhteydessä olevassa Scanburgerissa enkä voi kyllä kehua paikkaa. Ruokaa sai odottaa ikuisuuden ja kaiken lisäksi se oli pahaa. Ranskalaiset olivat vielä ihan hyviä, mutta hampurilainen aivan kamalaa. Pihvi maistui haalealle kaupan valmispakatulle pihville ja miehen ateriassa salaatissa oli hirveitä paksuja salaatin kantapaloja. :/ Jäi sitten suurelta osin ruoka syömättä ja päätös tehtiin, ettei enää ikinä syödä Scanburgerissa. Ei, vaikka se olisi ainoa vaihtoehto.

Toinen pidempi pysähdys oli Oulussa. ABC:llä nautimme munkkiakahvit (minulle limsaa, sillä kahvia en juo) poliisien istuessa naapuripöydässä. Ja minä tietysti vilkuisin koko ajan poliiseja.Harvoin kun poliisit vieressä istuu. Mahtoivat miehet ihmetellä mitä minä tuijotin. :D

Oulussä käytiin myös kurkkaamassa, mitä Bauhaus pitää sisällään. Eli ei mitään meille sopivaa. Remonttitavaraa kun ei tarvittu. Verkkokauppa.comin myymälä oli myös lähellä, josta mies nappasi mukaan halvalla langattoman netin. Harmi vain, ettemme ole vieläkään saaneet sitä toimimaan. :D

Ensimmäiset porotkin nähtiin illalla. Siinä ne kipittivät keskellä pikkutietä, kun poikkesimme jotain näköalaa etsimään. Tässä lapinmatkan ensimmäisen porot.

Ranualle saavuimme hieman ennen seitsemää illalla. Ensiksi etsimme mökkipaikan ja löysimmekin sen nopeasti. Pieni kahden hengen mökki leirintäalueelta, hintaa 27€/yö. Alueella oli myös minigolfrata, iso trampoliini (jolla en uskaltanut hyppiä, koska en tiennyt saiko aikuiset siihen mennä) ja kaunis ranta. Uimaan ei päästy, sillä paikalla oli sinilevää.

Mökin jälkeen halusimme ruokaa ja Ranua ainoa auki oleva paikka oli pizzeria. Ja pizzaa saimme odottaa yli puoli tuntia. Pizzerian yhteydessä oli kahvila ja paikalla yksi työntekijä. :S Ja koska meitä ennen jonossa oli parikin ihmistä, saimme odottaa kauan ennen kuin saimme edes tilauksemme kerrottua. Oli kyllä niin huono palvelu että. Mutta ainakin pizza maistui.

Illaksi oli sitten pakko ostaa hieman herkkua viereisestä kaupasta. Ja vettä iso kanisteri, että saimme edes jotain juotavaa. Tankatakin täytyi ja mikä parasta. ABC:n tankkauspiste oli ihan vieressä. Me kun keräämme bonukset talteen ja ostamme ruokamme ja tankkaamme S-korttiasemilla aina kuin vain mahdollista.

Ranualla oli ollut myös hillamarkkinat viikonloppuna ja paikalla oli jättikokoisia lakkakoristeita. Mies tykkää lakasta yli kaiken ja siksi otimme pari hauskaa kuvaa lakkojen kanssa.

Huomaa hyvin kumpi tykkää lakasta ja kumpi ei. :D

Kauppareissun jälkeen palasimme majapaikalle rentoutumaan ja tutkimaan maisemia. Mingolfia pelasimme muutaman kierroksen, ja minä hävisin molemmat. :/ Ensimmäisen pelin toki vain yhdellä pisteellä. Tässä kuvaa radasta.

Kävimme myös kävelyllä leirintäalueen pihapiirissä ihailemassa maisemia ja tallentamassa kuvia muistoihin. Tässä muutama tunnelmakuva paikan päältä.

Mies halusi välttämättä kurkata mökkimme ikkunasta minun ottaessa kuvan. :)

Vaimo onnessaan saadessaan karkkia. :D

Ensimmäinen päivä oli kunnialla saatu päätökseen. Seuraavana päivänä suuntana olisi ensimmäisenä Ranuan eläinpuisto, jonka jälkeen ajaisimme aina Karigasniemelle asti. sieltä meillä oli varattuna paikan ainoa mökki.

Lopuksi vielä todiste siitä, että vaikka päivä oli lämmin, oli yöllä mökissä kylmä. Tosin lämpimämpää olisi voinut olla, jos olisimme tajunneet laittaa patterin virtajohdon seinään. :D

Teidän lukijoiden iloksi ajattelin laittaa muutaman lisäkuvan häistämme.

Pakollinen pusukuva. <3

Sormusten vaihto

Vihkivirsi

Tuore aviopari

Hääauto koristeineen. Kiitos kaasolle, joka teki omin käsin koristeet.

Tuoreen rouvan lasi on jo tyhjä. :P

Ja ruoka oli vähintään yhtä hyvää miltä näytti.

Maisemaa juhlapaikalta

Takana näkyy juhlatalo, jossa ruokailu järjestettiin

Hääkakku. Ja morsian on armoton Viivi ja Wagner fani, siksi kyseinen koriste.

Kumpikaan ei polkaissut, ei sopinut meille.

Tauski - Rakastan sua <3

Pöytäkoristelu

Josko tässä riittäisi hetkeksi katseltavaa. :) Yritän tässä viikonlopun aikana päivitellä yksityiskohtaisemmin eri osa-alueita, esimerkiksi kukista, meikistä jne. Mies kun on koko viikonlopun menossa, jää minulle aikaa rauhassa kirjoitella blogia. Pitäisi häämatkastakin kirjoitella ja näyttää kuvia. Tässä lopuksi vilautus matkan puolivaiheilta Norjasta.